keskiviikko, 12. maaliskuu 2008

osa 3 - Seurauksia

1368034.jpg
Jälleen yksi aamu alkoi vessanpöntön kosiskelulla. Mikon juhlista oli kulunut jo viikko ja sen ajan olin yrittänyt vain olla mahdollisimman vähäpuheinen, etten lipsauttaisi mitään Mikosta ja minusta. Oli vaikea pitää asiaa sisällään. Itkin yleensä huoneessani yksinään ja olin maassa muutenkin bileiden tapahtumien vuoksi. Poliisille en halunnut mennä, sillä Miko saa varmasti keploteltua itsensä siitä ulos. Olinhan minäkin kännissä silloin.

1368044.jpg
Päivät ja viikot vain vilitsivät ohitseni. Minä itkin ja surin yksinään, enkä voinut puhua kenellekään tilanteestani. Kampuksella oli muutenkin vain juoruilevia akkoja, joita kiinnosti tietää joka ikinen salaisuus tai asia. Siitä se sitten vain lähtisi vyörymään. Pian kaikki tietäisi tarinani. Sitä minä en halunnut. Yritin keskittyä opiskelemiseen. Opiskelin hullun lailla, itkukohtauksieni välillä. Yritin saada siitä lohtua. En minä siltikään mitään enää tajunnut.

1368041.jpg
Painonikin oli lähtenyt nousemaan. Aamupahoinvoinnista huolimatta jatkoin juoksumaton vakiokäyttämistä. Päivät kului ja minun paino pysyi ihan samana. Se oli todella turhauttavaa.
Minä olen ollut aina vähän laihanpuoleinen ja nyt minulla onkin sitten ikiaikainen pömppömaha.
Teki mieli purkaa raivoaan johonkin, Mikoon.

1368066.jpg
Lopulta osasin yhdistää aamupahoinvoinnin, lihomisen ja Mikon bileiden tapahtuman.
Mä olisin raskaaana...ei en mä voi olla..
Päätin hakeutua lääkäriin ja mennäkin heti seuraavana päivänä testeihin. Sen jälkeen hankkisin Mikon käsiini.

1368072.jpg
Seuraavana päivänä kirjauduin sairaalalle. Sain ihan oman huoneenkin. Minua käskettiin vaihtamaan rennommat vaatteet ja niin hain laukustani oman yöpaitani.
Sen jälkeen kävin sängylle odottelemaan tohtoria.

1368079.jpg
Tunsin pian polttavaa kihelmöintiä vatsassani ja nousin sängyltä. En ehtinyt pidemmälle kun mahani pompsahti isommaksi. Olin järkyttynyt. Tämä siis oli totta. Tämä on Mikon syytä.
Tohtorikin tuli tapaamaan minua ja kertoi nuorien äitiydestä. Tohtori ei kertoisi tilanteestani kellekään ja kaupungilta saisi jotain apurahojakin.
Yhtäkkiä mieleeni tuli hullu ajatus. Minä pitäisin tämän lapsen. Kerroin asiasta tohtorille ja tämä vain virkkoi "Luulenpa että sinusta tulee hyvä äiti, nähdään sitten parin viikon päästä."
Mitä tämä tästä tiesi. Miten voisin opiskella raskaana ollessani. Mitä muut sanovat? Entä Miko?

1368107.jpg
Seuraavana päivänä tapasin Mikon. Tämän tullessa luokseni. Päätin vain kertoa hänelle, että "odotan lasta sinulle".
Miko alkoi heti väittä'mään vastaan:
Minä en ole tämän lapsen isä, sinä olet kyllä varmasti huorinut jonkun muun kanssa ja nyt et vain muista kenen.
Minä menin lukkoon. Läimäytin Mikoa ja käskin häipyä helvettiin minun elämästäni.
Mikon takia olin nyt pieniin päin. Minun täytyisi selvitä tästä ihan yksin.

1368130.jpg
Mukula kasvoi kovaa vauhtia. Olin jo tottunut ajatukseen. Mikoa en elämääni enää tarvitsisi. Vanhemmilleni kerron aikanaan, koska muuten he luultavasti hakisivat minut heti pois aborttia tekemään. Uusi alku olisi kohdalleen. Minulle ja lapselleni.

1368144.jpg
Soitin neuvolaani. Siellä vastasi tuttu nainen.
- Hei, minulle pitäisi varata aika taas tarkistuksiin..?
"Kyllä, kävisikö heti tänään tuossa parin tunnin päästä?"
- Kyllä, oikein hyvin. Kiitos.
Päätin lähteä heti neuvolalle. Kävisin samalla matkalla parissa vauvanvaate-liikkeessä.

1368154.jpg
Istahdin jälleen sängylle. Otin pöydältä kirjan, joka oli opas odottajille. Päätin huvikseen lukea sitä vähän. "Äidin mielialan muutoksen ovat normaalia" Jep, kyllä tässä jotain itua oli.
Päätin vielä kotimatkallani käydä ostamassa keltaisen potkupuvun vauvalleni. Teki mieli ostamaan sille vaikka mitä.

1368147.jpg
Tohtori saapui paikalle myhäillen ja vilkaisi ilostuneena vatsaani.
"Lapsesi kasvaa kovaa vauhtia, haluaisitko tietää onko se tyttö vai poika?"
En halunnut tietää. Jotenkin se tuntui vieraalta.
Kävimme tohtorin kanssa läpi minun painoni ja sitten minulta otettiin myös verikoe. Tuloksia odotellassa jäin huoneeseen.

1368153.jpg
Vauva oli kasvanut roimasti viime kerralla se oli ollut todella pieni mytty vain ruudulla. Nyt se oli jo selkeästi havaittavissa. Pienet kädet ja jalat, jotka olivat vatsassani. Synnytykseeni ei olisi hirveän pitkä aika enää, noin kuukausi tohtorin mukaan.
Minä olin tehnyt päätöksen opiskelujen suhteen. En ollut pitkään aikaan tehnyt läksyjä tai lopputyötä. Pari luentoakin oli jäänyt väliin. Päätin keskeyttää opinnot.
Olin hakenut kunnaltakin jo apurahan, jotta saisin vuokrakämpän. Sillä rahalla saisin ostettua ruokaa ja muita tarvitsemiani asioita. Sitten kun vauva olisi syntynyt hakisin töitä jostain.
Elämäni ei menisi siten miten tahdon, mutta se ei kuitenkaan ihan heti päättyisi.

1368179.jpg
Kävellessäni kotiin kävin ostamssa pari vaatetta pikkuiselleni. Olin löytänyt ihan hyvän kämpän itselleni ja lapselleni. Loppuajan raskaudestani asuisin siellä. Viimeinen matka asuntolalle, viimeiset tervehtimiset tutuilta. Onnentoivotukset.

1368183.jpg
Lähto tuntui kuitenkin jotenkin haikealta. Täällä olin itsenäistynyt.
Nousin kuitenkin pian taksin kyytiin ja huristin pois kohti uutta elämääni. Taas.

------------------------------------

Tähän päättyy 3. osa.
Kommentteja.

- Jassu

tiistai, 4. maaliskuu 2008

Poissaolo ilmoitus.

Eli huomenna lähden lomalle ja en pääse jatkamaan tarinaa, palaan sitten viikon loppupuolella. Joten ensiviikolla luultavasti jatkoa tulossa, jos sitä halajatte!

Kommenttia sillä aikaa! :D

- Jassu

tiistai, 4. maaliskuu 2008

osa 2 - Bileitä ja virheitä

1346007.jpg
Tuntui, että leijuisi pilvissä. Miko kutsui minut omiin bileisiinsä ja kohta olin kirjoittanut psykologian esseenkin loppuun. Viimeiseen lauseeseen päästyäni, soitin itselleni taksin. Äiti ja iskä oli lähettäneet kirjakuoressa rahaa, lievittääkseen täällä olon tuskaa. Ja mitäköhän ne tästä tiesi? Ei tasan mitään. Minähän en niille anteeksi antaisi, sitä että lähettivät minut jonnekin korvessa olevaan asuntolaan. He tiesivät ihan hyvin unelmastani päästä Kalifornian asuntoloihin kavereideni kanssa. Tätä he eivät saisi anteeksi, rahalla kun yrittivät lahjoa. Ei onnistu. Tosin tarvitsisin kyllä uutta vaatetta bileisiin...

1346023.jpg
Pian taksi kaarsikin asuntolan etualalle. Ehdinkin jo hiukan odotella sitä. Kävelin ripeästi kyytiin ja käskin kuskia ajamaan ostarille.

1346026.jpg
Ostin itselleni kännykän. Tarvitsisin sitä yhteydenpitoon Mikon kanssa ja enhän minä joka ilta voisi asuntolan puhelinta omia. Kännykällä saisi myös kätevästi tekstarit laiteltua Mikolle. Hymyilin itselleni ajatellessani Mikoa. Tämä tyttö ostaa nyt kyllä itselleen vaatteet sinne bileisiin!

1346032.jpg
Tässä oli sitten tämän kaupan muodikkaimmat vaatteet. Huokaisin. Kiirehdin kadun toisella puolella olevaan kauppaan, ja löysin sieltä täydellisen asun. Kahmin vaatteet syliini ja kiirehdin sovituskoppiin, liike oli menossa nimittäin kiinni.

1346042.jpg
Musta toppi, lyhyt farkkuhame ja mustat legginssit. Uudet mustat korkekengät ja asukokonaisuuteen sopiva sydänkoru. Olin tyytyväinen peilikuvaani. Olin suhteellisen sopusuhtainen, en pullea, mutten mikään lautakaan.

1346052.jpg
Ostin itselleni myös uuden kajaalin ja huulikiiltoa. Näillä kelpaisi Mikon bileisiin ilmestyä ajattelin mielessäni. Maksoin ostokset ja kiirehdin taksiin, jonka olin tilannut jo aijemmin. Ajoin taksilla Mikon asuntolan luo.

1346060.jpg
Näin Mikon jo kaukaa. Tämä oli odotellut minua ulkosalla.
Miko otti minut heti syleilyynsä ja suuteli minua intohimoisesti.
- Tuolla sisällä on jo aika kova meno päällä, mennäänkö? Miko vielä kysyi.
- Joo, mennään. Ja hymyilin rohkaisevasti Mikolle.

1346067.jpg
Sisällä kaadoin minulle ja Mikolle runsaasti juomista. Porukka oli poksautellut ilmapallotkin, meno oli kova. Väkeä oli tanssimassa, ja moni pari oli siirtynyt kuhertelemaan sohvalle tai muualle asuntolaa. Miko hörppi juomaansa nojatuolissa. Minä istuin puolittain tämän sylissä ja kävin säännöllisesti täyttämässä mukini uudelleen. Miko vain hymyili lähtiessäni hakemaan lisää juomista. Tämä vilkuili nuoria pareja, ja katsoi minua vihjailevasti.
- Lähdettäisiinkö mekin jonnekin vähän rauhallisempaan paikkaan? Miko kysyi ja virnisti.

1346072.jpg
Päässäni pyöri, näin kaiken epäselvästi. Yritin käsittää mitä Miko oli sanonut. Olin varmastikin juonut runsahasti, päästelläkseni höyryjä. Mitä Mikokin ajatteli. Päätin mennä Mikon luo, kai tämä sanoisi asiansa uudestaan jos se oli jtn tärkeää. Enempää en joisi tänä iltana päätin ja kävelin Mikon luo.
Tämä kysyi uudestaan, lähdettäisiinkö jonnekin rauhallisempaan paikkaan, ja minä vain nyökkäsin pienesti ja otin tukea seinästä ja kävelin Mikon perässä.

1346079.jpg
Miko kellisti minut sängylle ja minä vain hymyilin, enkä tajunnut maailmanmenosta mitään. En edes sitä mitä Miko aikoi ja mitä tämä oli vihjaillut, kun kysyi rauhallisempaan paikkaan menosta. Miko kumartui seuraavaksi suutelemaan minua.

1346084.jpg
Tajusin sen verran, että tämä yritti suudella minua, sängyllä. Rimpuloin itseni irti ja kysyin Mikolta mitä helvettiä tämä tarkoittaa? Miko näytti ensin säikähtäneeltä, sitten tämä muuttui vihaiseksi ja karjui "Mitä helvettiä? Itsehän sinä minua halusit ja suostuit tähän. Ja nyt saat luvan antaa minulle, mitä haluan!" Miko löi minua kasvoille ja tarrasi käteeni lujasti. Ja kuiskasi korvaani vielä; -Yritäkin estää minua, niin sinulle käy huonosti.

1346091.jpg
Miko kampesi päälleni ja suuteli minua rajusti suoraan suulle. Yritin kammeta itseni pois, mutta olin liian heikko. Miten minä olin niin tyhmä että, luotin tähän? Miko oli aivan samanlainen kuin muutkin, miten olin kuvitellut muuta. Nämä halusivat vain sitä. Kyynel valui silmästäni, kun Miko veti meidät molemmat peiton alle.

1346100.jpg
Ja Miko aloitti. Minuun sattui ja teki mieli huutaa ja kirkua, mutta arvasin ettei kukaan auttaisi. Täällä olisi vain Mikon tapaisia. Kun viimein tämä lopetti ja kiitti minua, Miko lähti pois. Jätti minut yksin. Ratkesin itkuun ja nukahdin sitten, taisi olla juomisellani osa nopeaan nukahtamiseen. Vihasin itseäni.

-------------------------------------

1346110.jpg
Aamyöllä heräsin hirveään päänsärkyyn. Päässä jyskytti ja joka paikkaan koski. Lopulta sain ajatukset tästä pois ja tajusin, että minun olisi päästävä täältä pois ja vähän äkkiä. Etsin puhelintani, joka löytyi lopulta sängyn alta, puin vaatteeni ja kiirehdin yöhön. Juoksin koko matkan asuntolalleni ja huoneeseni. Lukitsin oven.

1346121.jpg
Mietin mitä oli tapahtunut. Muistin kaiken ihan liian hyvin. Olin shokissa. Itketti, tuntui että olisin voinut oksentaa, niin paha olo minulla oli.  Teki mieli soittaa äidille. Mitähän sekin sanoisi? Yritä jaksaa, opiskelu kuitenkin pääasia. Kuinka selviäisin tästä kaikesta? Huomenna olisi tenttikin..

----------------------------------------------

Tähän päättyy toinen jakso. Kommentit tervetulleita!!

- Jassu





maanantai, 3. maaliskuu 2008

osa 1 - Muutto kampusalueelle

1344225.jpg

Muutto kampusalueelle yliopisto asuntolaan tuntui ensin kummalta. Asuntola oli pieni, harmaa ja tylsännäköinen talo kampusalueella. Siellä tulisi minun lisäkseni asumaan 4 muuta opiskelijaa.
Äiti ja isähän minut tänne lähetti, kotona minua eivät enää halunneet pitää kun olin semmoinen luonnonystävä ja hiljainen nuori, toisin kuin he olivat olleet meluisia ja riidanhaluisia. Minä taas en väkivallasta välittänyt. Viimeistään kun otin rastat, vanhempani, varsin äitini pimahti. Hän oli rakastanut minun pitkiä vaaleita hiuksiani. Joten rakkautta ja huolenpitoa kyllä riitti. Liikaakin.

1344250.jpg
Huoneeni valitsin aika keskeltä asuntolaa, kahden muun huoneen välistä. Asensin oveen lukon ja laitoin vielä kyltinkin oveen, välttääkseni uteliaiden ihmisten kanssa yhteenottoja. Huone oli pieni, pienestä ikkunasta tulvi vain vähän valoa pölyisten sädekaihtimien välistä. Huoneessa oli sänky, kirjoituspöytä, kirjahylly ja nojatuoli. Ripustin lempibändini julisteet seinille, saadakseni huoneeseen edes vähän entisen huoneeni tuntua.

1344244.jpg
Huoneen ehostamisen jälkeen siirryin tietokoneelle valitsemaan ainetta, jota lähtisin opisekelemaan. Valitsin psygologian, se oli aina ollut mieleeni ja siinä oli mahdollisuuksia vaikka minkälaiselle uralle.  Lisäksi luennot järjestettäisiin iltapäivällä, joten se sopi hyvin minulle, joka en ollut aamuihmisiä. Mietin masentuneena tulevia viikkoja ja kuukausia, jotka täyttyisivät tenttiin lukemisella, läksyillä ja projekteilla...en ollut niitä ihmisiä, jotka vain kököttivät omissa oloissaan opiskelemassa. Halusin tutustua ihmisiin, vaikka olinkin ujo kotona, niin päätin että siihen tulisi nyt muutos. Mutta täytyisi sitä silti opiskellakin....

1344277.jpg
Asuntola yhteisessä olohuoneessa oli varsinainen komistus lukemassa tenttiinsä. Taisi olla joku minun huoneeni vieressä asuskelevan jätkän kaveri.
Minä reippaana tyttönä sitten liityin tämän kyseisen jätkän seuraan lukemaan. Kiinnitin katseeni kirjaan ja pakotin itseni lukemaan, huomasin kuitenkin jätkän, Mikon vilkaisevan minua aina välillä kiinnostuneesti. Nostin katseeni ylös kirjasta ja suuntasin sen Mikoon, hymyilin tälle mahdollisimman kauniisti. Ja sitten Mikokin hymyili mulle takaisin ja kysyi luettaisiinko yhdessä. Minullehan se sopi ja niin alkoi juttutuokiomme, joka päättyi puhelinnumeroiden vaihtamiseen. Lupasin soittaa Mikolle heti huomenna.

1344313.jpg
Menin vielä huoneeseeni hetkeksi kertaamaan psygologian kappaletta, opettaja oli vihjannut pistokokeista. Tämän jälkeen kävin vielä suihkussa ja menin nukkumaan suhteellisen tyytyväisenä itseeni. Olin opiskellut kokeeseen ja saanut hyvännäköisen jätkän kiinnostumaan musta.  Ja tämän jälkeen taisin nukahtaa.

-----------------------------

1344329.jpg
Seuraavan päivän aamu kului siinä kun nukuin pitkään ja kävin syömässä asuntolan keittiöllä. Kertasin vielä jopa tenttiin ja tämän jälkeen painelin luennolle, Mikosta ei ollut kuulunut mitään, vaikka itse olin luvannut soittavani tälle, luulin että hän olisi vielä ottanut yhteyttä. Vaivuin masennuksen synkkään sumuun. Eihän noin upeä jätkä tämmöisestä hippiäisestä välittäisi, kunhan vaan leikki mulla eilen. Näissä tunnelmissa olin koko luennon ja illan. Vakuutin itselleni että tämä poika ei minusta kiinnostuisi.

1344345.jpg
Lopulta saadakseni mielenrauhan tartuin asuntolan puhelimeen eteisessä, jossa ei ollut ketään sillä hetkellä ja näppäilin Mikon numeron.
- Haloo? Onko siellä Miko? Täällä Michelle.
- Ai moi, en ajatellut yhtään että soittaisit näin ajoissa...
Olin oikeassa ei tämä jätkä minusta piitannut, kuhan vain eilen piti hauskaa. Olin hiljaa.
- Huhuu? Oletko siellä? Miko kyseli puhelimen toisessa päässä.
"Olisitko kiinnostunut näkemään tänään iltana, vaikka teidän asuntolan edessä?"
Sydämessäni sykähti. Oliko hän kiinnostunut tapaamaan minut? Nopeasti kiirehdin vastaamaan Mikolle.
- Joo, se olisi mukavaa...
- Loistavaa, nähdään puolentunnin päästä siinä! Näkemisiin!
- Okei, näkemisiin! Sanoin vielä, kunnes kuulin jo puhelimen tuuttauksen. Vein luurin takaisin paikalleen ja kiirehdin peilin eteen siistimään itseäni. Kunnes kävelin ulos asuntolan ovesta.

1344381.jpg
Istahdin hermostuksissani penkille rauhoittelemaan itseäni. "Jätkä tekisi kuitenkin oharit" ajattelin mielessäni. Kello oli viisi yli kahdeksan. Kymmenen yli. Vartin yli. Eikä jätkää näkynyt missään. "Noniin, paska jätkä kun antaa olettaa olevan kiinnostunut, ja eikun leikkii tunteilla." Mun ihmissuhteet ei koskaan ottaneet onnistuakseen. Juuri kun suuri itkuryöppy oli lähestymässä kuulin ne askeleet. Nousin ylös ja lähdin vastaan pensaan takaa tulevaa hahmoa.

1344393.jpg
Mikohan se sieltä käveli. Pipo päässä, löysä t-paita päällä ja löysät hopparihousut jalassa. Upea ilmestys. Tervehdin tätä varovaisesti ja Miko vastasi tervehdykseen vetämällä minut halaukseen.
Miko tuoksui mäntysuovalle, hurmaavalle. Jalat meinasi pettää alta, Mikon vahvassa, muttei liian tiukassa otteessa. Ote helteni ja erkanimme toisistamme. Miko viittasi penkkiä kohden ja lähdimme kävelemään sen luo.

1344410.jpg
Miko kertoi olevansa luontoaktivisti, halusi antaa eläimille oikeuksia ja estää eläinkokeet ja auttaa ympäristöä. Minä kuuntelin tarkasti jokaisen sanan ja imin itseeni tietoa tästä, tuijotin Mikoa tämän syvällisiin, vähän surullisiin silmiin ja havaihduin kun Miko käski minua kertomaan jonkun erikoisen asian minusta. Mietin pitkään ja yllättäen sanoin,
- En ole ikinä suudellut ketään.
Miko virnisti minulle. Ja siirtyi lähemmäksi ja otti minut syleilyynsä.

1344419.jpg
Tunsin Mikon huulet vasten omiani. Miko maistui ihan joulupipareille. Ja hunajalle. Pian kuitenkin irtaannuimme toisistamme ja Miko kysyi
- No mitä mieltä olet? Voisiko meistä tulla jotain?
Minä hymyilin itselleni ja pian myös Mikolle pienesti.
"Hmm. tätä mieltä olen.." Ja suutelin Mikoa uudestaan.
Juttelimme vielä vähän aikaa, kunnes Mikon täytyi lähteä.
Kun tämä oli kadonnut puskan taakse, teki mieli hyppiä ja kirkua onnesta. Tapaisin Mikon seuraavan kerran heidän asuntolansa bileissä.
Kuvitelkaa, Miko kutsui minut seurakseen bileisiin. Tämän täytyi tarkoittaa jotain..
Onnellisena painuin nukkumaan, kellon ollessa jo vähän yli yksitoista..

-----------------------------------------


No niiin tähän päättyi 1. osa. Kommentit ja vinkit tervetulleita! En aijo jatkaa tätä, jos kukaan ei aijo jatkaa seuraamista, kaikenlaisia massalecacyjä on jo tarpeeksi...:>

Eli kommenttia, niin jatkuu!


- Jassu