Tuntui, että leijuisi pilvissä. Miko kutsui minut omiin bileisiinsä ja kohta olin kirjoittanut psykologian esseenkin loppuun. Viimeiseen lauseeseen päästyäni, soitin itselleni taksin. Äiti ja iskä oli lähettäneet kirjakuoressa rahaa, lievittääkseen täällä olon tuskaa. Ja mitäköhän ne tästä tiesi? Ei tasan mitään. Minähän en niille anteeksi antaisi, sitä että lähettivät minut jonnekin korvessa olevaan asuntolaan. He tiesivät ihan hyvin unelmastani päästä Kalifornian asuntoloihin kavereideni kanssa. Tätä he eivät saisi anteeksi, rahalla kun yrittivät lahjoa. Ei onnistu. Tosin tarvitsisin kyllä uutta vaatetta bileisiin...
Pian taksi kaarsikin asuntolan etualalle. Ehdinkin jo hiukan odotella sitä. Kävelin ripeästi kyytiin ja käskin kuskia ajamaan ostarille.
Ostin itselleni kännykän. Tarvitsisin sitä yhteydenpitoon Mikon kanssa ja enhän minä joka ilta voisi asuntolan puhelinta omia. Kännykällä saisi myös kätevästi tekstarit laiteltua Mikolle. Hymyilin itselleni ajatellessani Mikoa. Tämä tyttö ostaa nyt kyllä itselleen vaatteet sinne bileisiin!
Tässä oli sitten tämän kaupan muodikkaimmat vaatteet. Huokaisin. Kiirehdin kadun toisella puolella olevaan kauppaan, ja löysin sieltä täydellisen asun. Kahmin vaatteet syliini ja kiirehdin sovituskoppiin, liike oli menossa nimittäin kiinni.
Musta toppi, lyhyt farkkuhame ja mustat legginssit. Uudet mustat korkekengät ja asukokonaisuuteen sopiva sydänkoru. Olin tyytyväinen peilikuvaani. Olin suhteellisen sopusuhtainen, en pullea, mutten mikään lautakaan.
Ostin itselleni myös uuden kajaalin ja huulikiiltoa. Näillä kelpaisi Mikon bileisiin ilmestyä ajattelin mielessäni. Maksoin ostokset ja kiirehdin taksiin, jonka olin tilannut jo aijemmin. Ajoin taksilla Mikon asuntolan luo.
Näin Mikon jo kaukaa. Tämä oli odotellut minua ulkosalla.
Miko otti minut heti syleilyynsä ja suuteli minua intohimoisesti.
- Tuolla sisällä on jo aika kova meno päällä, mennäänkö? Miko vielä kysyi.
- Joo, mennään. Ja hymyilin rohkaisevasti Mikolle.
Sisällä kaadoin minulle ja Mikolle runsaasti juomista. Porukka oli poksautellut ilmapallotkin, meno oli kova. Väkeä oli tanssimassa, ja moni pari oli siirtynyt kuhertelemaan sohvalle tai muualle asuntolaa. Miko hörppi juomaansa nojatuolissa. Minä istuin puolittain tämän sylissä ja kävin säännöllisesti täyttämässä mukini uudelleen. Miko vain hymyili lähtiessäni hakemaan lisää juomista. Tämä vilkuili nuoria pareja, ja katsoi minua vihjailevasti.
- Lähdettäisiinkö mekin jonnekin vähän rauhallisempaan paikkaan? Miko kysyi ja virnisti.
Päässäni pyöri, näin kaiken epäselvästi. Yritin käsittää mitä Miko oli sanonut. Olin varmastikin juonut runsahasti, päästelläkseni höyryjä. Mitä Mikokin ajatteli. Päätin mennä Mikon luo, kai tämä sanoisi asiansa uudestaan jos se oli jtn tärkeää. Enempää en joisi tänä iltana päätin ja kävelin Mikon luo.
Tämä kysyi uudestaan, lähdettäisiinkö jonnekin rauhallisempaan paikkaan, ja minä vain nyökkäsin pienesti ja otin tukea seinästä ja kävelin Mikon perässä.
Miko kellisti minut sängylle ja minä vain hymyilin, enkä tajunnut maailmanmenosta mitään. En edes sitä mitä Miko aikoi ja mitä tämä oli vihjaillut, kun kysyi rauhallisempaan paikkaan menosta. Miko kumartui seuraavaksi suutelemaan minua.
Tajusin sen verran, että tämä yritti suudella minua, sängyllä. Rimpuloin itseni irti ja kysyin Mikolta mitä helvettiä tämä tarkoittaa? Miko näytti ensin säikähtäneeltä, sitten tämä muuttui vihaiseksi ja karjui "Mitä helvettiä? Itsehän sinä minua halusit ja suostuit tähän. Ja nyt saat luvan antaa minulle, mitä haluan!" Miko löi minua kasvoille ja tarrasi käteeni lujasti. Ja kuiskasi korvaani vielä; -Yritäkin estää minua, niin sinulle käy huonosti.
Miko kampesi päälleni ja suuteli minua rajusti suoraan suulle. Yritin kammeta itseni pois, mutta olin liian heikko. Miten minä olin niin tyhmä että, luotin tähän? Miko oli aivan samanlainen kuin muutkin, miten olin kuvitellut muuta. Nämä halusivat vain sitä. Kyynel valui silmästäni, kun Miko veti meidät molemmat peiton alle.
Ja Miko aloitti. Minuun sattui ja teki mieli huutaa ja kirkua, mutta arvasin ettei kukaan auttaisi. Täällä olisi vain Mikon tapaisia. Kun viimein tämä lopetti ja kiitti minua, Miko lähti pois. Jätti minut yksin. Ratkesin itkuun ja nukahdin sitten, taisi olla juomisellani osa nopeaan nukahtamiseen. Vihasin itseäni.
-------------------------------------
Aamyöllä heräsin hirveään päänsärkyyn. Päässä jyskytti ja joka paikkaan koski. Lopulta sain ajatukset tästä pois ja tajusin, että minun olisi päästävä täältä pois ja vähän äkkiä. Etsin puhelintani, joka löytyi lopulta sängyn alta, puin vaatteeni ja kiirehdin yöhön. Juoksin koko matkan asuntolalleni ja huoneeseni. Lukitsin oven.
Mietin mitä oli tapahtunut. Muistin kaiken ihan liian hyvin. Olin shokissa. Itketti, tuntui että olisin voinut oksentaa, niin paha olo minulla oli. Teki mieli soittaa äidille. Mitähän sekin sanoisi? Yritä jaksaa, opiskelu kuitenkin pääasia. Kuinka selviäisin tästä kaikesta? Huomenna olisi tenttikin..
----------------------------------------------
Tähän päättyy toinen jakso. Kommentit tervetulleita!!
- Jassu
Kommentit